19. elokuuta 2015 klo 9.30

Eilen olin varma, että loppu tulee. Sydän löi koko päivän ja illan miten sattuu. En pystynyt syömään aamun jälkeen juuri mitään, kun kaikki vähäkin ruoka tarttui ruokatorveen kiinni kuin liisteri. Lääkkeistä jäi osa myöskin ottamatta. Illalla en enää ollut kaukana täydestä psykoosista. Verensokeri oli alhaalla, pulssi taivaissa ja kuolemanpelko raju. Kahdeksalta otin sydänlääkettä lisää, ja sitten helpotti. Olin varma, että yöstä ja aamusta tulee hirvittäviä. Mutta ei, nukuin heräämättä aamuun saakka, ja nyt olen saanut jo syötyä ja käytyä uimassa. Ei näissä oireissa ole mitään johdonmukaisuutta tai logiikkaa. Tulevat ja menevät miten sattuu. Kun nyt olisikin edes tänään helpompaa, ja pystyisin lepäämään ja rentoutumaan.
Kenosta oli tullut eilen näköjään 20 e. Kiva juttu.