11.elokuuta 2015 klo 10.15

Kammottava olo taas aamulla. Alan epäillä, että otan aamuisin methoprolinia turhaan. Nytkin pulssi painui jonnekin viidenkymmenen tienoille, vaikka otin alle puolikkaan tablettia. Tosi lähellä oli, että ei mennyt taju. Otan huomenna vasta päivälääkkeenä sen, ja katson mitä tapahtuu. Tätä iänikuista paskaa vointia en ainakaan enää kestä viikkoakaan. Aamu-uinnille sentään pääsin, ja sen jälkeen vointi koheni. Vituttaa tuo ketipinorkin, vaikka sen ansiosta moni asia elämässä onkin ollut hyvin jo monta vuotta. Jatkuvasti silti mietin voittaako ketipinorin hyvät puolet oikeasti kaikki sen mukanaan tuomat järkyttävät sivuoireet. Paino yksi pahimmista. Satavarmaa on, että jos vähentäisin tai jättäisin pois ketipinorin, laihtuisin hetkessä 10 kg, ja terveyteni olisi jo sen ansiosta puolet parempi. Toisekseen, syön lähes pelkästään ketipinorin takia methoprolinia. Ketipinor nostaa joka ilta pulssin taivaisiin. Ilman ketipinoria tuskin tarvitsisin methoprolinia puolikasta pilleriä enempää päivässä, kun nyt otan 1 1/2 - 2. Ylipäätään en enää kaikkien lääkkeitten täyteisten kymmenien vuosien jälkeen edes muista, kuka minä oikeastaan alunperin olin, tai kuka olen. Ensin persoonasta vei aikoinaan puolet pois viina, ja myöhemmin lääkkeet. Viimeiset neljätoista vuotta olen syönyt pillereitä joka päivä useampaa laatua, kun nuorempana söin lähinnä tarpeen mukaan. Kun minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, siitä lukien lääkitys on ollut pakollista, kun sitä ennen se oli vapaaehtoista ja pitkälti kiinni siitä minkälaiseksi itse koin tarpeen. Jo iät ja ajat lääkitykseni tarpeellisuuden ja vahvuuden ovat määritelleet muut kuin minä itse. Jos psykiatriltani kysyttäisiin, minun pitäisi tälläkin hetkellä syödä vielä 1-2 lääkettä vakituiseen entisten lisäksi, sitä mieltä hän oli jo vuosia sitten. Joinakin päivinä taivun itsekin samalle kannalle. Kuka tietää, ehkä oloni olisi parempi jos rauhoittavia lisättäisiin? Ei minulle ole mitään varsinaisia todisteita suuntaan eikä toiseen. Voi olla, että olen siksi niin saatanan vauhko koko ajan, kun en syö lääkkeitä vieläkään tarpeeksi, vaan liian vähän?
Liisa lähti äitiään tapaamaan Turkuun. Minä yritän koota ihmisyyteni rippeet, ja nettailen ja kuuntelen musiikkia vähän aikaa. Jonakin päivänä lähdettävä ostamaan uutta sisäkumia pyörään. Rikki, mikä rikki, eikä se toivomalla siitä muuksi muutu.