30. lokakuuta 2015 klo 11.55

Tiukille menee taas raha-asiat, varsinkin ensi viikon vuokran maksun jälkeen. Joka vuosi on silti pystytty järjestämään hyvä, jopa yltäkylläinen, joulu. Pelit ei ole sujuneet viikkoihin kovin hyvin, ja koko tämä vuosi on ollut yhtä alisuorittamista. Miksi en pysty alistumaan siihen, että olen köyhä ja keppikerjäläisenä tulen menemään myös hautaan? En kerta kaikkiaan voi lakata yrittämästä. Jos lakkaisin, en tiedä mitä järkeä olisi enää edes elää. Olen ollut lapsesta asti samanlainen. Ikinä en ole päässyt elämässä kovin pitkälle, mutta silti minun on pakko uskoa koko ajan parempaan huomiseen. Parempaan päin kaikki on omassa pienessä mittakaavassaan aina mennytkin, jos terveyttä ei lasketa lukuun. Mihinkään vähänkään kunnianhimoisempaan kirjoittamiseen en tosin enää vuosiin ole kyennyt, enkä koskaan varmaan enää kykenekään. Mutta on minulla on hyvä koti, rakas vaimo ja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Jokainen päivä on jollakin tapaa elämys. Tuntuu hyvältä herätä aamuisin hengissä.
Katsottava pian eilen tullut Englannin Talent. Vähällä ruualla oltava tänään, kun eilen söin aika raskaasti minun mittapuun mukaan. En missään nimessä halua laihtumisen ottavan nyt yhtään taka-pakkia, kun tuloksia on viimeinkin alkanut tulla.