4. marraskuuta 2015

En tiedä onko noitten kilojen karisemisen myötä tullut lisää vauhtia, vai ovatko kilot karisseet kun on tullut lisää vauhtia. Eilen ensimmäistä kertaa vuosiin oli joka tapauksessa vaikea nukahtaa, kun pää oli täynnä suurenmoisia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen, ja olin innoissani lähes kaikesta mahdollisesta. Aamulla läksin heti kauppaan, ja ostin joulusillejä jo nyt. Tein myöskin ison kattilallisen perunamuusia + lihasoppaa, joita molempia pakastin aikamoisen määrän. Tällainen varustautuminen maailmansotaan, hamstraaminen, on tyypillistä minulle kun mania alkaa nostaa päätään. Sain myöskin päähäni, että nyt lähtee tukka ja leikkaan yli 14 vuoden tauon jälkeen pääni uudelleen kaljuksi. Ei hemmetin hemmetti. Täytyy sanoa Liisalle, että piilottaa kaikki sakset ja veitset varmuuden vuoksi jonnekin. En todellakaan halua luopua hiuksistani, kun olen niitten eteen nähnyt melkomoisen kasvattamisen vaivan. Nuorempana taisin leikata pitkän lettini ainakin 3-4 eri otteeseen, ja joka kerta seurauksena oli pitkä masennus ja lähes sietämätön raivo. En vielä silloin tiennyt mikä vittu minua oikein vaivaa, enkä voinut käsittää miksi jatkuvasti teen asioita jotka sotivat kaikilla tasoilla omaa tahtoani ja luonnettani vastaan.
Puhuttava omahoitajan kanssa parin viikon päästä näistä asioista. Ehkä jotain lääkettä pitää lisätä, en tiedä. Toisaalta, en vielä ole tehnyt mitään älytöntä, mutta myöhäistähän toisaalta kaikki sitten on kun olen esim. ostanut lentolipun Vegasiin ja painunut luomaan muka suurtakin pokeriuraa. Tai myynyt kaikki kirjani ja levyni, tai mennyt laulutunneille ja päättänyt tulla Suomen parhaaksi baritoniksi. Suuruudenhullulle maanikolle mahdollisuudet on rajattomat.