28. syyskuuta 2015 klo 8.15

Ei näkynyt punaista kuuta. Heräsin kolmen jälkeen katsomaan taivaalle, pilvistä oli. Menin pihallekin katsomaan, mutta turha reissu. Harmi. Hienoja kuvia varsinkin ulkomaalaiset FB-kaverit laittaneet sivuilleen.

Eilen pitkällä kävelyllä Liisan kanssa, tänään levättävä. Äidin syntymäpäivä ylihuomenna, pakko siis mennä taas Turkuun. Ostin suklaata ja kahvia, kukat haen jostain matkan varrelta. Kamalaa kun ikinä ei haluttaisi mennä minnekään. Jos saisin itse päättää, istuisin varmaan tietokoneen ja television edessä koko loppuelämäni. Ainakin, jos raha-asiat todella ei ikinä muutu tästä paremmiksi. Ainoastaan lääkkeitten voimin olen sen vähänkin verran sosiaalinen mitä olen. Ilman lääkkeitä en nousisi edes sängystä kuin vessaan ja syömään.

Sen olen jo ajat sitten hyväksynyt, että minusta ei tullut mitään, ei niin yhtikäs mitään. Mutta pitäisikö vielä sisäistää sekin, että olen köyhä kuin kirkonrotta, eikä tämä ikinä tästä paremmaksi muutu? Ikinä?