Pokerista. It`s all about the money...

...tapaa Leijonanluolan Kevin O'Leary sanoa, ja ainakin pokeriin se pätee täysin.

Olen pelannut uhkapelejä koko ikäni. Olen parantumaton uhkapeluri. Viisi vuotiaana heitettiin pihan kakaroitten kanssa pennejä ja viisipennisiä talon seinää vasten, ja katsottiin kuka heittää lähemmäs. Minä hävisin melkein aina. Viisitoista vuotiaana olin mukana perustamassa Turun Hepokullassa luokkatoverini R:n kanssa pokerirengasta. Elettiin 80-luvun alkua. Sakkia tuli 3-4 vakiopelaajaa. Kukin vuorollaan hävisi viikkorahansa. Minä hävisin kolmekymmentä sen aikaista markkaa heti ensimmäisellä istunnolla, joka oli iso raha tuohon aikaan. Sillä sai vaikkapa lp-levyn, tai aivan mahdottomasti karkkia. Olin oksentaa pelisession jälkeen ja soitin välittömästi isoäidilleni, joka oli valmis kuittaamaan tappioni. Oli kuulemma hyvä kun en sentään ollut mennyt häviämään satasta.

Seitsemäntoista tai kahdeksantoista vuotiaana aloin hakata kaikki liikenevät rahani hedelmäpeleihin, pajatsoihin ja muutamaa vuotta myöhemmin rulettiin ja pokeriautomaatteihin. Manioitten iän myötä pahetessa, häviämäni summat nousivat hirvittäviin mittoihin. Mitkään terapiat, lääkket, tahdonvoima tms. eivät auttaneet. Olin aivan saatanallisessa pelikierteessä toistakymmentä vuotta, jota runsas alkoholin käyttö vain pahensi.

Kun neljätoista vuotta sitten avioiduin L:n kanssa, olin pari vuotta lähes kokonaan pelaamatta. Lottoa ja Vakioveikkausta laitoin, mutta siinä se melkein oli. Sain samoihin aikoihin entistä vahvemman lääkityksen, jolla lienee ollut osuutta asiaan. Raha-automaattien lumo katosi tyystin. Olin myöskin monien eri tekijöitten vuoksi henkisesti ja fyysisesti niin loppu, että en päässyt kuukausiin kunnolla edes sängystä ylös, enkä enää halunnut hävitä penniäkään mihinkään suuntaan.

Loppupeleissä pokeri on ainut pelimuoto, vedonlyönnin lisäksi, jossa en ole pitkässä juoksussa onnistunut tekemään tappiota vaan voittoa. PocketFivesin mukaan olen voittanut yli 49 000 dollaria nettipokeri turnauksista. Todellisuudessa summa on joitakin kymmeniä tuhansia suurempi, pelaan toisinaan muutamalla sellaisella saitilla joita PocketFives ei noteeraa, eikä luvussa ole mukana käteispelit. Pitkävedosta olen voittanut n. 20 000 e.

En oikeastaan osaa täysin selittää, miksi pokerin peluu ei koskaan ole lähtenyt minulla lapasesta. Juttuhan turnausten osalta on järjellä ajatellen varsin simppeli. Maksat turnauslipusta sen hinnan kuin maksat, on aivan oma vika jos ostaa kassaan nähden liian kalliita lippuja. Minulle näin ei ole koskaan käynyt.

Onko pokeri taito vai tuuripeli? Kaiken kattavaa vastausta siihen saadaan tuskin koskaan. Olen pelannut pokeria enemmän tai vähemmän koko ikäni. Viimeiset kahdeksan vuotta joka päivä. Pelaan n. 3-7 turnausta päivässä. Pelaamisessa tulee tavallisesti eteen kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa pelaaja kuvittelee olevansa suurin ja älykkäin kaikista pelureista kautta aikain, ja että pelaamalla pärjää, varsinkin jos suuremmoisten taitojen päälle käy vielä loputtomiin hyvä säkä. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että hyvä tuuri ei koskaan kestä pitkään. Toisessa vaiheessa, hävittyään jo merkittävän summan rahaa ( tämä pätee käteispeleihin ), pelaaja aprikoi kaiken olevan kiinni taidosta, kun vain opettelee pelaamaan paremmin rahaa alkaa tulla. Sitä lukee ehkä pari pokeriopasta, perehtyy pelin strategioihin ja matematiikkaan, etsii googlen kautta kaikkea mahdollista peliin liittyvää tietoa jne. Kolmannessa vaiheessa iskee turtumus, kyynisyys, väsymys, vitutus, kyllästyminen ja joutuu myöntämään tuurin osuuden olevan sittenkin pikkuriikkisen suurempi kuin haluaisi uskoa. Tässä vaiheessa pelaajan henkinen kantti mitataan oikeasti ja loppuun saakka. Älykkäimmät ymmärtävät lopettaa pelaamisen. Toiset, kuten allekirjoittanut, eivät halua päästää vieläkään irti pokeriunelmistaan ja rääkyvät itsekseen, että miksi sitten niin usein samat naamat telkkarissakin pääsevät finaalipöytään, jos muka taidolla ei olekaan niin paljon merkitystä?  Väännän rautalangasta: Mitä enemmän pelaat, sitä enemmän häviät. Mutta mitä enemmän sinulla on varaa pelata, sitä varmemmin ja useammin voitat aina joskus. 

Taito on sitä, että jos jonakin kauniina päivänä tapahtuu se jumalallinen ihmeitten ihme, ja voitat ison summan rahaa, osaat pitää niistä rahoista myöskin kaksin käsin kiinni.

Olen pelannut elämäni aikana n. 12.000 nettipokeriturnausta. Luku voi olla paljon suurempikin. Minulla on näistä turnauksista kertynyt n. 2200 rahasijaa. Finaalipöydässä olen istunut n. 20-30 kertaa. Useimmat pokerinpelaajat ovat pääsääntöisesti rikkaita vain hetken. Pari vuotta sitten eräs sälli toteutti jokaisen pelurin suurimman unelman. Kaveri aloitti parin tonnin kassalla, ja voitti muutamassa päivässä 2,5 miljoonaa dollaria. Hemmo ehti antaa haastattelunkin lehteen ja kertoi ostavansa asunnon, auton ja kaikkea pientä kivaa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Paria päivää myöhemmin joka penni oli mennyt. Kaveri yritti viime töikseen lainata muilta pelaajilta lisää rahaa 200 000 dollaria, mutta kukaan ei lainannut ja se oli sen lorun loppu. Miehestä ei kuultu koskaan enää mitään. 
Viktor "Isildur1" Blom on tunnetuin esimerkki pelaajasta, joka on ollut miljonäri moneen eri otteeseen n. 2-4 päivän ajan ja hävinnyt joka kerta kaiken takaisin. 

Oikeasti rikkaita multimijonääri pokerinpelaajia maailmassa on vähemmän kuin lehtien ja television perusteella uskoisi. Siis niitä, jotka ovat ja pysyvät rikkaina. Tässä pari jääkylmää faktaa esim. 20 miljoonaa nettipokeriin hävinneestä Gus Hansenista. 
Useimmille pokerissa hyvin pärjänneille tulee isoa liksaa sponsoreilta, kirjamyynnistä, paidoista, televisio töistä jne.  + erilaisista pelaamiseen kokonaan liittymättömistä bisneksistä, joihin viisaimmat sijoittavat setelinsä heti esim. jonkin isomman turnauksen voitettuaan.

Merkittävää lisätuloa tällä hommalla voi kyllä tällainen alimman tason rivipelaajakin saada, jos vain vuodesta toiseen pää, perselihakset ja hermot kestää, mutta helpolla ei tule yksikään penni. Tavallisesti on pelattava minimissäänkin neljä tuntia yhtä ainoaa turnausta, jos mielii päästä edes pienimmille rahasijoille. Finaalipöytään matka on tavallisesti 6-8 tunnin mittainen, ja vielä finaalipöydässäkin käteen voi tarttua vain jokunen satanen, tuhansien sijasta, jos ei sijoitu neljän tai viiden parhaan joukkoon.

Jos on varaa sijoittaa yhteen turnaukseen vaikkapa 50-100 dollaria tai siitä ylös päin, silloin voittosummat ovat tietenkin isompia. 33 dollaria on minulle tällä hetkellä per turnaus ehdoton katto. 

Kuten sanottu, it`s all about the money.

Vielä lopuksi, vaikka Woody Allen puhuukin tässä vähän perinteisemmästä rakkaudesta, mietteet sopii silti pokeriinkin ( jokainen himopeluri ymmärtää miksi valitsin tämän lainauksen ).

" To love is to suffer. To avoid suffering one must not love. But then one suffers from not loving. Therefore to love is to suffer, not to love is to suffer. To suffer is to suffer. To be happy is to love. To be happy then is to suffer. But suffering makes one unhappy. Therefore, to be unhappy one must love, or love to suffer, or suffer from too much happiness. I hope you´re getting this down. " - Woody Allen