30. tammikuuta 2016 klo 9.15

Jokohan tässä uskaltaa toivoa selviävänsä hengissä tästä influenssasta. Kulunut puolitoista viikkoa on ollut aivan helvettiä. Kuume alkaa olla onneksi poissa, mutta edelleen kova yskä ja uupumus päällä. Ruoka maistunut heikosti. Äsken söin lohta, yhden perunan ja vähän salaattia. Joka päivä olen pyrkinyt syömään riittävästi, vaikka annokset onkin olleet pieniä. En tiedä paljonko mahdan enää painaa, eipähän tarvitse puhua laihduttamisesta enää ikinä varmaan mitään. Pitäisi pikemminkin alkaa jo kerätä muutama kilo takaisinkin päin.
Omahoitajalta tuli viimeinkin kirje. Seuraava aika 24. päivä tätä kuuta. On ainakin juteltavaa. Jos minulla jotakin minimaalista uskoa elämän peruspohjaan, turvallisuuteen, varmuuteen huomisesta vielä oli menneitten vuosikymmenien jälkeen jäljellä, nyt on mennyt loppukin usko ja luottamus. En tiedä, milloin seuraavan kerran jaksan enää edes ajatella jonkinlaisen uuden perustan rakentamista keskushermostolleni. Olen niin fyysisesti kuin henkisestikin aivan raunioina, enkä voi kuin toivoa nykyisten lääkkeitten pitävän minua kasassa tästä eteenpäin edes jotenkuten. Liika on liikaa. En jaksa nyt selittää tarkemmin, koska se vaatisi niin pitkää ja perinpohjaista selvitystä koko elämästäni, että en jaksa sitä nyt tässä tehdä.