11. tammikuuta 2016 klo 8.50

Käsittämättömän ontto ja surkea olo tuli, kun Liisa lähti aamulla pitkästä aikaa töihin päiväkotiin. Ei sillä ettenkö osaisi olla yksinkin, mutta kun tämäkin työ on taas rahallisesti meille aivan yhtä tyhjän kanssa. Saamme satasen enemmän kuussa rahaa, joka tietenkin miinustetaan asumistuesta pois kuten aina. Pelkkää Liisan kiusaamista työvoimatoimiston taholta, pakkotyötä. Menet, tai pamahtaa karenssi. Onneksi homma kestää vain kolme kuukautta, ja on neljä tuntia päivässä. Toivottavasti on mukavat työkaverit. Työllistettyjä tai kuntouttavaa työtä tekeviä katsotaan joskus pitkin nenänvartta.
Laskut on joka tapauksessa ajantasalla, ja vähän rahaa säästössäkin. Tullaan toimeen, ellei hallitus keksi uusia ja taas uusia tapoja kiusata köyhiä. Kuten esim. nyt tuo apteekin 50 e omavastuu. Oli aika kallis reissu eilen, kun hain lääkkeet.
Tämä päivä menee pokerin parissa, kuten kaikki päivät. Tosi huonosti alkanut kyllä vuosi. Yhdestoista päivä ja minulla on 360 turnauspistettä koossa. Joopa joo. Ei tarvitse haaveilla, että pärjäisin turnaussarjassa tänäkään vuonna kaksisesti, ellei ihmeitä tapahdu.
Oireet olleet vähän enemmän pinnalla viime päivät. Pari lievää paniikkokohtausta, ahdistusta, painajaisia. Otin eilen ketipinoria täyden annoksen ( aika usein otan lievästi vajaan ) illalla, ja liika vauhti nyt onneksi poissa. Suuruudenhullut suunnitelmat poissa. Omahoitajasta ei ole kuulunut mitään, on kai vieläkin kipeä.