26. tammikuuta 2016 klo 8.30

Viruskammoisen pahin painajainen osui sitten kohdalle, influenssa. Olen ollut perjantaista saakka kovassa kuumeessa. Keuhkot paskana, joka paikkaan sattuu ja pelkkä sängystä jääkaapille meno nostaa pulssin taivaisiin. Tosi kamalaa on ollut. Lauantaina hourailin 40 asteen kuumeessa koko päivän, enkä saanut millään nukuttua, siinä kului sitten meidän hääpäivä. Hirvittävä ahdistus ja kauhu päällä oxamineista huolimatta. Kolmen yön aikana nukuin yhteensä n. 7 tuntia kun en uskaltanut ottaa ketipinoria tarpeeksi ( ketipinor kiihdyttää pulssia entisestään ). Viime yönä lopultakin sain unta, kun päätin eilen että nyt otan edes 100 mg ketipinoria, tuli mitä tuli. Harhat ja äänet poistui, ja heräsin melko virkeänä ja selväpäisenä yöllä kahdelta. Nousin paria tuntia myöhemmin ylös, keitin puuroa ja kahvia ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Mutta ei mennyt kuin hetki kun tunsin oloni taas jo niin heikoksi, että olin kaatua niille sijoilleni, vaikka ainoa asia joka, lauantaita lukuunottamatta, viime päivinä minulta on onnistunut melko hyvin niin syöminen. Eli energiaa siinä mielessä pitäisi kyllä olla jonkin verran kropassa.
Ihmeellisintä tässä on, että sain Liisalta tartunnan, joka sai sen äidiltään, joka taasen sai sen Liisan siskolta ja hänen mieheltään, mutta Liisa on vain räkinyt, yskinyt ym. ja läksi äsken muitta mutkitta töihin. Kaikki me muut ollaan oltu kuoleman kielissä! Ihmeellinen tuo Liisan elimistö. Ihan joka kerta ollut vuosien varrella sama juttu. En muista kertaakaan nähneeni Liisaa sängyn pohjalla täysin toivottomassa ja voimattomassa tilassa, kuten me muut. Liisa makailee sairastaessaan ehkä muutaman päivän vähän enemmän, siinä kaikki. Edes kunnon kuumetta ei tule. Käsitämätöntä. Itse saan pelätä, selviänkö hengissäkään, kun on ennestäänkin niin montaa eri tautia. Kun siihen sitten tulee vielä monen vuorokauden 38-40 asteen kuume päälle, katastrofi on valmis. Silloin mennään ihan oikeasti elämän ja kuoleman rajamailla, ja todellakin mitataan mistä puusta mies on veistetty.
Jos jotain hyvää tästä hakemalla hakee, niin se on kyllä kiva kun sain tämän ensimmäisten joukossa, enkä viimeisten. Saanpahan parannuttuani seurata vierestä toisten sairastelua. Jokainen kokekoon vuorollaan, millaista helvettiä tämä on.