21. tammikuuta 2016 klo 11.05

Hääpäivä lauantaina, ollaan oltu 14 vuotta naimisissa. Onnellisia vuosia ovat olleet. Ilman Liisaa en missään tapauksessa olisi enää elossa. Olin aivan loppu joka tavalla, kun aikoinaan tavattiin ja tutustuttiin. Ostin Liisalle kukkia jo tänään, kun hän osti minulle eilen hääpäivän kunniaksi lehtipihvin. Paistoin ja söin sen muusin kera nyt aamulla, hyvää oli.
Yksi vanha lapsuudentoveri kirjoitteli eilen. Oli iloinen yllätys. Useimmat entiset tutut katkaisivat välit jo kymmeniä vuosia sitten, kun menin töihin seurakuntiin pariksi vuodeksi ja kerroin olevani uskossa. Kun sitten kerroin käyväni terapiassa, syöväni psyykelääkkeitä ja sairastavani kaksisuuntaista mielialahäiriötä lähti loputkin, elleivät olleet häipyneet jo alkoholistivuosinani. Vain harvoista sukulaisista, ystävistä, tutuista olen kuullut vanhemmalla iällä ja parempi niin. En haluakaan lähelleni feikkejä, snobeja, raisistisia tai ennakkoluuloisia ihmisiä. Nuorempana joustin, joustin ja joustin toisten vuoksi ja sain siitä tarpeekseni jo ajat sitten. Kestin vaikka mitä paskaa, kun olin vielä siihen aikaan tosi arka ja huono pitämään puoliani. Monilta harmeilta olisin säästynyt, jos olisin katkaissut itse välit useimpiin tuttuihin tai naisystäviin, enkä olisi kiltteyttäni odottanut niin kauan että vastapuoli tekee sen.