27. syyskuuta 2016 klo 10.40

Aivan paska olo ollut jo pitkään varsinkin aamuisin, kun lääkkeet ei vielä vaikuta samalla tavoin kuin iltapäivällä. Äsken pyöräilin tuohon vähän matkan päähän Lidliin, ja se vähän helpotti. Veri ainakin lähti kiertämään. Öisin heräilen painajaisiin. Viime yönä heräsin varmaan tunteeseen siitä, että olen taas menossa vähän liian pitkälle liki kaikessa. Uskossa jumalaan, vanhojen asioitten vatvomisessa, pelaamisessa, seksissä, kauppaostoksissa ym. Nytkin meillä on mm. kaksikymmentä tölkkiä soijamaitoa, ja pakastin niin täynnä tavaraa, että tällä kertaa se voi oikeasti hajota. Masennus ja mania vuorottelee pitkin päivää, suurimman osan ajasta en kuitenkaan saa aikaiseksi mitään järkevää. Kauhu lamaannuttaa minut välittömästi, kun yritän johonkin hedelmälliseen ponnistukseen ryhtyä. Kirjoittamisesta ei ole tullut periaatteessa mitään enää vuosiin, eikä se pätkän vertaa kiinnostakaan, ja liikkumaan pystyn minimaalisen vähän verrattuna entiseen.
Perjantaina pitäisi raahautua Turkuun äidin syntymäpäiville. Saa nähdä, miten sekin reissu menee. Ihme on, jos paniikkikohtausta en saa, otan sitten lääkkeitä miten paljon hyvänsä. Liisa on töissä, joten joudun menemään yksin. Nyt jonkin aikaa pokeria, ja sitten alan lukea. Kirpparilta löysin Eminemin elämänkerran eurolla.