10. toukokuuta 2016 klo 12.00

Kävin Äitienpäivän johdosta viemässä kukkia isoäidille palvelutaloon, ja loppu alkaa ihan selvästi nyt olla tosi lähellä. Löysin isoäidin ruokailutiloista pyörätuolissa makaamasta, kuolleen näköisenä, kädet ja pää leviänä pitkin pöytää. Hoitaja huikkasi iloisesti Hei, aivan kuin mitään omituista ei olisi ollut koko tilanteessa. Tyrkin mammaa sormella hetken, tarkistin hänen hengittävän, ja hetken kuluttua mamma nosti päänsä. Sanoin, että mennään huoneeseen juttelemaan ja kärräsin hänet sinne. Mamma tunnisti minut kyllä, ja juttelikin isomman osan aikaa ihan sikseen järkeviä, mutta vähän ajan päästä jutut lähti omille teilleen, ja kaikki isommatkin asiat tuli housuissa olevaan vaippaan. Tosi säälittävää katsottavaa, turha kai sanoakaan. Kuola valui purona pöydälle ym. Viimeiset vuodet, ja varsinkin viimeiset kuukaudet joulusta eteenpäin, on olleet yhtä järkyttävää alamäkeä. Ennen joulua mamma sentään pystyi vielä kulkemaan rullaattorilla edes jotenkuten. Saa nähdä, milloin tulee se viimeinen tieto mamman tilasta. Lähipäivinä varmaan.
Kenosta tuli taas 200e, ja kun vielä oli eläkepäiväkin viime viikolla, on taas laskut maksettu ja kaapit täytetty. Uintikauden avasin tänään aamulla. Kylmää oli vesi, mutta aurinko paistoi kauniisti.