28. huhtikuuta 2016 klo 12.45

Vappuun valmistauduttu viime päivät. Ruuat ostettu, siivottu ja laitettu serpenttiinejä. Viime eläke on vielä tallella kokonaan, joten saan sillä maksettua ensi kuun vuokran. Viikon päästä tulevat rahat jäävät itselle. Hyvä tilanne. Fyysiset oireet olleet jo kuukausia lievempiä, kuin sitä ennen yli kymmeneen vuoteen. Suurin syy tuo painon putoaminen. Ollut paljon helpompaa joka tavalla. Paniikkikohtaukset pysyneet enimmäkseen poissa, tai ainakin kestettävissä. Betasalpaajaa vähentänyt entisestään, tuntuu kuin nukyisellään pienikin määrä olisi jo liikaa. Ahdistus silti ollut kova edelleen. Kuolema mielessä koko ajan, varsinkin kun lähipiirissä ollut kaikenlaista vakavaa sairastelua lapsesta asti, ja nyt viime aikoina erityisesti. Mutta tällaista tämä on, kaksisuuntaisen elämä. Ketipinor dementoi. Muistan yhä vähemmän asioita - joka tosin ei välttämättä ole ollenkaan huono asia, kun ottaa huomioon millaisen elämän olen elänyt ennen Liisaa. Kuulo heikentynyt ja näkö. Liikkeellä jaksan olla vain murto-osan siitä mitä viisitoista vuotta sitten. Psoriasis tunkeutuu joka soluun minussa. Vähissä erin himmenen, katoan pois - tai ainakin eri osat minusta - kunnes en enää ole olemassa. Elämässä voi nähdä paljon kauhua. Tai kauneutta.